"POHOJALAASET
AMERIIKAN AJOT"
Harley-Davidson
Club Finlandin ohjastama Super Rally 2009 jyristeltiin ja
jyskyteltiin käyntiin terävien puukkojen ja painavien
puntarien Etelä-Pohjanmaalla, Seinäjoen vehmaalla
Törnävänsaarella 28.5.–1.6. Torstaina saapuvia
saatteli lähes tavanomainen suomalainen ajosää, vaan
viikonloppua kohti lämpö nousi koneessa kuin ”koneessa”.
Helteen uuvutuksen aitouden tarkisti poliisi. Puhalluspilliä
tarjottiin tuon tuosta niin harrikkaväelle kuin buellserkuille
ja harvalukuiselle indianklaanille, vaikka Coca-Cola punaisin pillein
kangasteli mielessä ajon aikana. Harleyn veljesten
moottoriperintöä vaalitaan väellä eikä
hevosvoimilla. Clubin presidentti Seppo Nurmikoski ilmaisi
tyytyväisyytensä osanottajamäärään.
Lukumäärä kai koputteli likempänä 10 000.
Ulkomaalaisille kuuluu erityinen kiitos. Heitä tie kutsui mm.
Kreikasta, Pohjois-Amerikasta, Ranskasta, Saksasta, Hollannista, ja
tietenkin Pohjoismaista asti. Kansainvälisiä joukkoja taisi
olla jopa enemmistö.
100 %
INTIMITEETTISUOJAA, HELLETTÄ JA YÖKOSTEUTTA
Ellei
ajanut tai tähystänyt takapenkillä juuri
amerikkalaisvalmisteisella moottoripyörällä Super
Rallyn herkimmät hetket sujuivat kuin Kimi Räikkösen
häät uteliaiden kannalta. Intimiteettiä suojeltiin ja
muita juoksevia asioita hoidettiin 700 vapaaehtoisen voimin. Verhotun
aidan takana pömpötti telttaa ja pärrää
riittämiin siitäkin väestä. Illat hämärtyivät
viihteen ja erityisesti musiikin merkeissä tai päinvastoin.
Päivisin sonnustauduttiin Amerikan lookiin ylväässä
takakenossa suoritettavaa asfalttipartiointia varten Törnäväntiellä.
Päätyivätpä jotkut ”Fort Tuurin”
kauppaleiriin ja osuivat piskuiselle Keskisen kyläkaupalle
asioimaan mahtiraudoillaan. Toiset tyytyivät pysyttelemään
puiston laitaman kauppojen ja myyntikojujen liepeillä olut
varmasti käden ulottuvilla. Juotavien määrä
kasvoi ja laatu vahvistui yötä myöten.
Super
Rallyn osallistuja ei tuo mielellään alaikäisiä
mukanaan, eihän? Koulujen päättymisen myötä
leirin liepeillä parveili tosin runsaasti myös ulkopuolisia
juhlijoita kilkattavine tai kalisevine muovikasseineen. Vaikka
ralliväki ei todellakaan käsittänyt vain ukkoutuneita
uusmoottoripyöräilijöitä kankeissa
nahkavetimissään, rähjäämistä sai
pelätä vähemmän kuin keskivertokaupungin
nakkikioskilla. Yön taksijonossakin odottelu sujui
raivonpurkauksitta. Hyvää kertoo myös se, että
järjestysmies kehaisi porukkaa siistimmäksi kuin
Törnävänsaarella rymyäviä muita juhlijoita.
Joiltakin Seinäjoen kiertäjiltä on käynnistynyt
aina hyvin rokkivaihde mutta peruutus ja roskakorin täyttö
ei.
HARRIKKAHENGEN
ARVOITUKSIA
Mietin
miksi ralleja tahdotaan järjestää ja erityisesti
suljettuina tapahtumina. Säännölliset tapaamiset
amerikkalaisten moottoripyörien harrastajille ovat monelle
tietenkin mieleen, kansainvälisyys on hyvä lisä ja
tarjoaa mahdollisuuden pukata urille uusia, mielenkiintoisia
ihmissuhteita. Hyvä kannustin lienee ilman muuta juhlien
pyörähuolto. Nyt huoltotiimissä päivysti 15
asentajaa auttamassa ilmaiseksi pyöräväkeä
murheissaan oikuttelevista sähkölaitteista, starteista,
vetohihnoista ja renkaista. Huollosta kehaistiin, että vain 1 %
10 000 Harrikoista vaatii asentajan apua. ”Lainsuojattomien”
motukoiden määrä on verrattain pieni, kun pitää
mielessä miten myös monen rakennetun Harrikan aihiona on
itse asiassa veteraanimoottoripyörä, Panhead jo ennen
Vietnamin sotaa, Shovelhead 1970- luvun valtiaana ja toimintavarmin
Evolution-moottori, joka on jo saavuttanut vähintään
neljännesvuosisadan iän. Sportsterista taisi löytyä
jo varhemmin. Kuinka paljon mekaanikkoja kinkereille tarvittaisiin,
jos kävijöillä olisi sen sijaan runsain joukoin alla
esim. aikoinaan omistamiani Yamaha TX-750 tai Honda CB 450 pyöriä
diskoteekkien 1970- luvulta?
Miksi
sitten rallin täytyy olla suljettu muilta merkeiltä?
Osanottajia tulisi kai liikaa järjestäjien rahkeita
ajatellen, mutta voisihan sitä jotain yhteistoimintaa harrastaa,
vaikkapa mahdollistaa päiväkäynti juhla-alueella.
Oli ilahduttavaa
ihailla miten persoonallisella tavalla pukeuduttiin ja miten
eri-ikäisiä harrastajia löytyi, myös naisia eikä
vain yhden koon akkoja – kuten pohjalainen kehuu – vaan monen
maun mukaan. Seinäjoella viihtyivät sulassa sovussa eri kerhot. Mukana oli mm. Bandidos. "Takapulpetin pojat" saivat sitten kauniiksi lopuksi
rinnalleen Helsingistä linja-autolastillisen kirjasiaan
jakavia ”Taivaan Enkeleitä”, ja tämän klubin
emännät olivat myös tosi hemaisevia, kuten juhlille
sopii.
Teksti ja fotot: Deneb
Kuvien julkaisemiseen muualla tarvitaan lupa!
