keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Mallit: Customoitu Yamaha TX 750


Vakiokuntoinen TX (1972) (foto: Internet)


Muistellessani Jammuani ajattelen erityisesti v. 1973 "mamman" moottoria. Se ei ollut huipputehokas mutta se väänsi hyvin ja alhaalta asti. Käyntiääni kuulosti myös sykähdyttävältä. Iso Jammu oli ensimmäinen superpyöräluokan japanilainen nelitahtitwini. Ei ihme, että juuri Yamahan tehtaat ovat myöhemmin kehitelleet paljon hienoja customeitaTekniikan Maailmakin antoi mallille tunnustusta juuri moottorin luonteesta. Jammussa on  vanhaa kunnon brittimeininkiä ja korkeata japanilaista teknologiaa. Männät liikkuvat kumpikin yhtä aikaa ylös niin kuin myös Triumph Bonnevillessa. Kaksi vastapainoa eliminoivat hyvin tärinät. Moottorin veto on tasainen ja kone vääntää hyvin 2500 kierrokselta alkaen. Leikkelin Oriveden opistossa kuvan testipelistä huoneeni seinälle muiden prätkäkuvien joukkoon. Tyhjätasku opiskelija haaveili vaihtavansa tehtaan kesätienesteillä hankkimansa CB-450 Hondan vielä kerran oikein isoon menopeliin. Ajan mittaan tieni kävi yksiin myös tämän moottoripyörän kanssa mutta tapaus oli mitä epäsovinnaisin.

Alkuperäiskunnossaan TX on liki arjalainen matkapyörä: suuri tankki, kookas mittaristo, ylellinen satula, paksut kromatut pakoputket. Juhdan päälle on helppo istahtaa ajaakseen vaivattomasti satoja kilometreja kerrallaan nauttien muhkeasta väännöstä. Viisi vuotta opistoajan jälkeen törmäsin Harri Salon liikkeessä kiehtovaan variaatioon matka-Jammusta. Siitä oli riisuttu mittaristo, lyhennetty etulokasuoja, vaihdettu tankki choppermalliseksi, purkkiin, johon todella mahtui jokunen litra bensiiniä, tehty vastaavaa jekkua satulalle, korvattu kunnon takavalo Maltan ristillä, muutettu tietenkin stonga ja heitetty alkuperäisputket ties minne. Niiden tilalle rakentaja viritti 2-1- putken mitä lyhyimpään megafoniin ja vaihtoi samalla asiallisen ilmanputsarin mihin lie ralliviritykseen, jotka sojottivat suoraan kaasuttimista kuin Mikki-hiiren korvat mutta kromattuina. Moottori hengitti kahden edestä ja ääni ei olisi läpäissyt testejä ainakaan suomalaisella katsastuskonttorilla.

Samassa kerrostalossa asuvan matkamotoristin kauhuksi vaihdoin asianmukaisen ja kaikki reissupyörät normaalit vaatimukset täyttävän matka-Jawan (eli  Suzuki GT-500 pyörän) rankasti customoituun Jammuun. Ymmärsin itse miksi juuri TX sai kokea muodonmuutoksen. Yamaha TX 750 on oikeasti chopperi sielultaan mutta sen ominaisluonne on kahlittu hitusen "möllin" näköisen touringin sisälle.

Uusi ajokkini käynnistyi vain polkimella, koska myös sähköstarttinappula johtoineen katsottiin hyväksi siirtää syrjään. Poljinta saikin  rytkäistä voimalla ja varoa visusti, ettei saa kipakkaa vastapotkua nilkkaan. Ensimmäisen lenkin tein stadista Raisioon noutaakseni rouvan opiskelupaikastaan  viikonlopuksi kotiin. Käsivarteni tuppasivat väsymään sarvissa mutta en katunut kauppoja ja myös vaimoni Sini ihastui persoonalliseen uutukaiseen.












Mittarien puuttumiseenkin tottui. Olipa siitä kerran etuakin. Kun meidät pysäytettiin ylinopeudesta Sörnäisissä, poliisi tuumasi: "Ajoitte sitten ylinopeutta ... mutta eihän tässä edes ole mittariakaan mistä katsoa." Sitten kysyttiin työtäni. Lauhtuneen oloisena konstaapeli käski meidän jatkaa matkaamme ja jätti sakottamatta. "Menkööt nuorisotyön hyväksi", hän huikkasi. Armo johtu kumminkin todennäköisesti siitä, että vaimoni oli  kiltin näköinen.








Matkantekoa customointi ei mitenkään haitannut. Poikkesimme vain tankilla 100 kilometrin välein. Kiersimme kesälomalla Ruotsia ja Norjaa joutumatta turvautumaan varakanisteriin. Kone veti kevyesti kaksi henkeä ja matkatavarat telttavarustuksineen tunturilta toiselle. Se oli oikein omiaan kiemuraisille teille ja suorastaan nautti olostaan soraosuuksilla.





Sini asettaa Primuksen kuntoon.  Harran, Keski-Norja (1979)






Koko pitkän kesän japsichopperi papatti terhakkaasti ja käynnistyi kakistelematta. Tuhansia kilometrejä taittui. Syksyn viimeisellä lenkillä talvisäilytyspaikkaan huomasin miten kone hetkeksi "jähmettyi". Vedin heti kytkimen pohjaan ja hiljensin menoamme. Käynti tasaantui. Mitään lisäongelmia ei sillä erää seurannut, mutta seuraavana päivänä motti leikkasi kiinni Hangontiellä kesken serkkuni ajolenkin. Onneksi hän ei kaatunut valtatielle. 

"Osta sitten Castrolin öljyä. Se on tarkka öljystään. Muu ei sovi kuin Castrol", Harri Salolla evästettiin keväällä. Myöhemmin myyjä kuuli moottorivauriosta ja tivasi mitä öljyä koneeseen pistin. Olin käyttänyt hyvälaatuista muuta merkkiä. "Olisit uskonut silloin, ei olisi leikannut kiinni, ei", kuitattiin. Niin tai näin, TX kärsi oikeasta tyyppiviasta. Kone kuumeni liikaa. Tasapainoakseli vatkasi öljyä eikä öljytilavuus ollut riittävän suuri. Koneiden lauettua maahantuoja asensi takuuna öljynjäähdyttimet ja myös koneen pohjia avarrettiin. Omaan pyöräämme (vm. 1973)  oli tehty v. 1979 mennessä jo molemmat muutokset. Silloin ei vielä tiedetty, että myös nokkaketjun kiristimestä saattoi kulkeutua metallia öljyn joukkoon. Lopuksi niitäkin ruvettiin muuttamaan. Ehkäpä sitkeä japsichopperimmekin kellistyi nokkaketjun vempaimiin, koska muutoksien olisi pitänyt auttaa öljyn kuumenemiseen ilman Castroliakin, olipa tuo merkkiöljy itsessään miten erinomaista hyvänsä.




Taas reissuun



Kone kumminkin hoidettiin aikanaan Lohjalla kuntoon ja se veti sen jälkeen paremmin kuin koskaan, mutta meidän oli  aika siirtyä muihin ratsuihin. Suzuki GT-500 kolmella laukulla, katteella, lisämittarein ja huomiovaloin. Suitsa ei ollut mitenkään Jammun veroinen mutta sillä oli  tärkeä etu puolellaan, rautaesiripun takana sinnittelevän tshekkiläisen työläisen kestävyys. Silti usein olen nähnyt unta, että ilokseni olen löytänyt jälleen valkoisen customini milloin kadulta milloin pihan perältä. Havahdun unessa muistamaan: "Ahaa, niin en sittenkään siitä luopunut".


                                                      Kesäyön rauhaa, Keski-Suomi


Yö ajoa, varhain aamulla Äänekoskelle (1981)

Harjateltta pystyyn ja unille. Aika vetää lonkkaa ja pitää työasiat poissa ajatuksista








Mahtava hellepäivä ja TX 750. Muistot kultaavat Jammunkin




Deneb



THE STORY




Yamaha TX 750:


Displacement              45.3 cu. in. (743cc)

Compression ratio       8.8 : 1
Max. power                 63 B.H.P/6,500 r.p.m (63 P.S/6,500 r.p.m)
Max. torque                50.6 ft-lbs/6,000 r.p.m. (7.0 kg-m/6,000 r.p.m.)
Startin system             Electric and kick



Ks. myös:




Yksityiskohtaisia lisätietoja monipuoliselta harrastajasivulta:






tiistai 21. tammikuuta 2014

Mallit: Honda CB 350 Four



Kirjoittaja Helsingin Kalliossa v. 1977

Ennen pyörän hankintaa opiskelufrendi Tatta kertoi pitäneensä  "Pikkutuutista" valtavan paljon. Nelisylinterinen Honda oli kuulemma vaivaton ajaa, värinätön, bensapihi ja liikkui  tarpeeksi nopeasti. Hän ei keksinyt mallista pahaa sanottavaa. Kaikki Hondan fourit (350 - 500 - 750) nauttivat yleensäkin arvostusta pakoputkistoa lukuunottamatta. Usean tuutin alkuperäisputkisto vaihdettiin tarvikeputkeen ruostevikojen takia. Kadulla saattoi nähdä tuutteja, joiden pakoputket olivat ruosterei'issä.

Pikkutuutti rahtasi juuri vihittyä vaimoani Siniä ja minua kesän aikana mm.  Rymättylän Saaristoralliin ja Imatran ajoihin. Ajoimme lähes  jokaisena päivänä. Prätkällä hoitelimme niin yhteisen työmatkan kuin ilta-ajot Helsingin merenrannalle tai lentoasemalle. Usein poikkesimme myös entiseen kotikuntaani tervehtimään kotiväkeäni. Aivan alkuun sattui tasasuuntaajan särkyminen. Vika purki akun kaukana Helsingin kodistamme, mutta epäilen vian osuneen jo edellisen omistajan kohdalle, niin pian se ilmeni. Aika ajoin myös kondensaattorin maakosketus tuotti salaperäisiä sammumisia ja käynnistyshäiriöitä. Kaiken kaikkiaan sittenkin hyvin pienin huolin Hondamme kuljetti meitä turvallisesti useita tuhansia kilometrejä. Putketkin säilyivät ehjinä. Hankin myöhemmin vielä toisen, ensimmäistä selvästi runsaammin ajetun pienokaisen eikä siihen tarvinnut muuta osaa vaihtaa kuin virtalukko. 

Moottoripyörän tekniikka ja kyvyt tien päällä ovat mainiot.

"4 sylinteriä, 4 kaasuttajaa, levyjarru edessä. Erittäin hyvät ajo-ominaisuudet sekä vääntömomentti. 5 vaihdetta." Näin Honda-mainos vuodelta 1973. Kaikki oikein - hyvää vääntömomenttia lukuunottamatta - mutta siinäpä jo paljon, kun mainoksesta puhutaan.

Pikkutuutti tuntuu ajajan alla lähes pienoismallilta. Jalat yltävät paremmin kuin hyvin asfalttiin. Neljä rahtusen alle 90 kuution sylinteriä lähinnä sirkuttavat bensaseoksestaan. Kustakin sylinteristä on johdettu oma, kromikylläinen pakoputkensa purkamaan hennot savut tien päälle. Mittaristossa jatkuu sama sirous. Pyöreiden nopeus- ja kierroslukumittarien alla erottuu kapea merkkivalopaneeli vapaavalolle, vilkulle, öljynpaineelle ja pitkille valoille. Päivän hämärtyessä alkaa mittarivalo hehkua vihreänä kuin mustan angorakissan silmät.
Kissan tavoin liikehtii koko pyörä.


Foto: Internet

Foto: Internet


Ajo käy mutkissa kevyesti ja yhtäläinen kepeys seuraa motarille. Pikkutuutti ei etsi uria eikä pahemmin keinahtele keskiviivalla. Sen saattaa päästää huoletta laukkaamaan ylikierrosten tuntumaan ja vasta 8000 - 9000 kierroksen tienoilla menon sporttisuus pääsee valloilleen. Moottori kerää kierroksia kevyesti. Vaihteisto on välitykseltään melko tiuha ja jo 80 km/h nostaa kierrokset lähelle viittä tuhatta. Voimakkaan väännön tunne jää odotetusti alakierroksilla tavoittamatta ja moottorin surina pysyy aina ampiaismaisena, mutta kone kyyditsee väsymättä. Polttoainekulutuksen saa laskemaan matka-ajossa reilusti alle viiden litran, muistelen.

Levyjarru edessä ja rumpu takana riittävät puolestaan pysäytyspuolen tarpeisiin."Ostajalla riitti varmasti pohtimista, kun 350 Fourin hinta oli vain 100 markkaa halvempi kuin CB-450:n vuonna 1974", pohdiskelee Alfamerin tietokirja. En hankkinut uutta prätkää, mutta vain se joka on ajanut kumpaakin moottoripyörää,  voi ymmärtää myös tämän pikkunelikon vetovoiman.

Useiden Hondien tavoin myös tämä malli lienee aika hyvä entisöinnin kohde. Pikkutuutti on  tosin harvinainen verrattuna isoveljiinsä, mutta Hondiin löytyy yleensä osia. Parolan moottoripyörämuseossa (sittemmin lopetettu) on komeillut tällainen  "miniatyyrituutti" ja museon pitäjä tietää kertoa paljon hondien kunnostamisesta ja entisöimisestä.

Honda CB-350 Four painaa 178 kg. Vanhan liiton ajan tapaan sytytyspuolelta löytyvät kärjet ja kondensaattori. Venttiileitä on kaksi sylinteriä kohden. Sylinteri x iskunpituus on 47,0x50,0 mm. Puristukset: 9.3:1. Teho: 34 hv/9200 rpm. Vääntö: 27,3 Nm/8000 rpm. Huippunopeus: "160:n paremmalla puolella". Tankkiin mahtuu vain 12 (joidenkin tietojen mukaan 13 litraa) mutta ei kulutuskaan ole iso.

Videot



Deneb

 (Päivitetty 21.1.2013)

Kamera kiertää: 7 x SF 2012









Edellinen päivä oli Etelä-Pohjanmaalla helteinen, mutta tänään seikkailivat sadepilvet. Yhtä sattumanvaraista oli missä saisi vettä niskaan. Kuivaa asfalttia riitti silti yli 180 km ja sitten jo jyristeltiin GSF 1200 pelillä pitkin kuumia Jyväskylän katuja. Olin talvella lupautunut Reijo Ruotsalaisen vetämään moottoripyörämissioon 7 x SF Jerico mukaan ja nyt sopivasti juuri toipunut sitkeästä flunssasta. Reijo  hoiti yli 6000 km urakkaa ydinjoukkueensa ja alueittain mukaan tulevien muiden kanssa yhtä tasaisella vääntövoimalla kuin hänen Harrikkansa moottori. Tempauksen idea on kiertää Suomea, tavata ihmisiä toreilla ja kaduilla ja järjestää ulkoilmakokouksia yhteistyössä eri kristillisten seurakuntien kanssa.  Jyväskylässä Vapaakirkon paikallisseurakunta tarjosi välipalan ja lepotilat. Loppupäiväksi motoristiletka ajoi sateisessa säässä Virroille lastenleirille.

Jyväskylän satamalla tapahtuu ...















Reijo (oik.)  tankkaustauolla






Matka jatkuu






Huolto sujuu ja bensaa riittää






Piikkiäkin juotetaan









Leirivauhtia























Deneb

lauantai 4. tammikuuta 2014

Kemera kiertää: Mansen Mäntä Messut (2013)

”Koneita ja Kiisseliä Ry on perustettu vuonna 

2009.



Koneita ja Kiisseliä Ry järjestää Mansen Mäntä Messut nimisen rakenneltujen moottoripyörien drive-in näyttelyn kerran vuodessa.
Yhdistys toimii tavoittelematta voittoa.



Yhdistyksen taustalla toimii moottoripyöräilystä kiinnostuneita 

henkilöitä jotka omalla panoksellaan ovat tekemässä näyttelyä.”








"Mansen Mäntä Messut" käynnistyi tänä vuonna Keskustorilla 31.8. klo 12:00 lämpimässä syyssäässä, mikä lennätti paikalle runsaasti moottoripyöräilijöitä ja moottoripyöräilystä ja rakennetuista pyöristä kiinnostuneita, jalkakyydillä cruisailevia ohikulkijoita. Innostuneiden joukkoon kuului todistettavasti myös muita kuin homo sapienseja, ainakin muutaman koiran tunnistin joukosta melkoisella varmuudella.










  








Paikalla sai ihastella choppereita, jotka saapuivat paikalle ajaen eikä pakettiautossa liukuen. Koneet olivat myös aidossa ”kiisselissä”, pölyssä ja muussa katujen taiteilussa kertyneessä töhnässä. Nämä rakennetut moottoripyörät olivat monen merkkisiä. ”Harley-Davidson” luki monen bensatankissa, mutta myös esimerkiksi Suzukia ja Hondaa oli rakenneltu. Lisäksi nähtävillä oli veteraaniprätkiä, joista maalipinnaltaan virheetön, sininen Indian sivuvaunupyörä jäi varmasti monen mieleen. Kaikki mielenkiintoiset pärrät eivät löytyneet vain näyttelyalueelta. Parkkipaikallakin kannatti kierrellä.











Tampere on hieno kaupunki moottoripyöristä kiinnostuneelle henkilölle. ”Mansen Mäntä Messut” täydentää mainiosti tarjontaa ja tekee sen aitoutta henkien suoraan katutasolta ponnistaen.






D

Tyypit: Yamaha XJ 900 S










Jops ihan custom-ukko voi tykästyä rivineloseen ja isoon Divariin

















Diversion on monimielinen tyyppinimi. Se voi tarkoittaa "ohjaamista", "ajanvietettä" , ja lopuksi "harhautusta". Kokemukseni mukaan Yamaha 900 Diversion on kaikkea tätä ja vielä yhdessä.


Tuurissa testaamani ja ilmeisesti Etelä-Pohjanmaalle jäänyt vihreä Divari oli tuotu Saksasta vähillä ajokilometreillä eikä sen renkaissa, iskunvaimentimissa ja muissa ajoon vaikuttavissa osissa ollut ajoon vaikuttavia kulumia. Iso Jammu on painostaan huolimatta riittävän kevyt kuljeteltava eikä kardaaniveto tunnu  häiritsevältä. Pyörä ohjautuu täsmällisesti. Otteen saattaa irrottaa ohjaustangosta seurauksia pelkäämättä. Suurikokoinen mittaripaneeli analogisine näyttöineen selvittää yhdellä vilkaisulla kaiken matkanteolle olennaisen informaation. Pieni kate auttaa pysymään lämpimänä koleina alku- ja loppukauden ajopäivinä. Viisiportainen vaihteisto käyttäytyy täsmällisesti, vaihdepoljin on helposti liikuteltavissa, ja välitys voi palauttaa mieleen BMW K-100 mallin. Kummassakaan mallissa viitonen ei ole mikään loikkari. 100 km/h nopeuksissa kierrokset asettuvat 4000 rpm:n tuntumaan. Iso Jammu myös tärisee mutta ei samalla tavoin kuin saksalainen tiiliskivimoottori, karkean jyhkeästi, vaan enemmän sirosti värähdellen. Resonanssit tuntee satulassa, mutta moinen ei raavaan miehen ajonautintoa häiritse, onpa vain lisäominaisuus muiden joukossa.  Diversionilla  matkanteko luonnistuu sen verran  vaivattomasti, että ajaminen käy jopa huvituksesta ja ajanvietteestä. Kone on luotettava, keppiveto helppohoitoinen, kestävä ja Divarin perustekniikka yksinkertaista.




Missä iso D sitten "harhauttaa"? Vaikka se  kantaa kuormajuhdan luonnollisuudella pulleat laukkuvarustukset, tankkilaukut ja muut "loimet", Divarin silmiähivelevän kaunis ilmajäähdytteinen moottori tarjoaa kuskille  kipakkaa kyytiä korkeammilla kierroksilla. Isossa Divarissa riittää sporttipyörää  kaikille pohjoismaisille pikiteille, jos  konetta vain raaskii kierrättää. Kierrätystä se kumminkin kestää. Ongelmia ovat vanhemmissa pyörissä tuottaneet kaasuttimien säädöt ja kuluvat osat, mutta kaasuttimien kanssa räplääminen on ollut kautta aikojen osa ilmajäähdytteisten moottoripyörien ajanvietettä.





Teknisiä tietoja: Tilavuus 892 ccm, teho ja vääntö 89hv/8250 rpm (84 Nm/7000 rpm), paino 239 kg, huippunopeus n. 220 km/h.







BSF

Katsauksia: Matkamoottoripyöriä


Rentoon ja kiireettömään matkantekoon:




Harley Davidson versus Kawasaki. Yhteenvetoa: Kawasakissa ei ole samanlainen "sädekehä" mutta se antaa hyvän vastineen rahoille.





"Harleymainen",  loistava pitkän matkan risteilijä, joka ei tosin ole tuotannossa, mutta voi olla käytettynä hyvä hankinta edelleen.






Tuotannosta poistunut malli. Tulossa ilmeisesti suurin joukoin vaihtohalleihin. Eräiden mielestä 200 - 300 000 mailia (!) ei ole hyvin hoidetulle moottorille mikään mahdoton jutuu. "Kepin" isolaakeri kannattaa vaihtaa n. 60 000 km välein.






Honda GL 1800. 
Kestosuosikki "sukupuoliseen suuntaukseen katsomatta".





Vauhdikaaseen matkantekoon sopimaton:








Vauhdikaaseen matkantekoon:





Yamaha, Kawasaki ja Honda. Asiallista testausta ja keskustelua  kolmesta suositusta matkamoottoripyörästä.





Triumph Sprint mukana ryhmätestissä.




Moto Guzzi- näkökulmia USA:n Guzzi-harrastajalta. Moto Guzzi Norge 1200


Norge  vauhdikkaassa matkanteossa. En toistaisi
 kaikkea itse, vaikka osaisinkin, mutta video osoittaa sen
miten ns. sporttouring ei ole  hokema
vailla todellista sisältöä.





Endurohenkisille:



Honda Crosstourer. Herrasmiehen ajokokemuksia ja pyörän esittelyä.



Kaksi kertaa kolme= 7!
 Kolmen "brittikollin" porukka käy käsiksi kolmeen endurohenkiseen matkamotskariin. Kawasaki Versys 1000, BMW R1200GS, Triumph Tiger 1050.




Helppoon ja huokeaan matkantekoon:




Vanha kunnon "Tiiliskivi". Investointi 2000 - 3000 e. Moottori kestää isältä pojalle- tyyliin. 





Yamaha Diversion 900.
 Kestävä, aika voimakas ja vääntävä moottori.
Investointi edellisen moottoripyörän luokkaa.

Nämä kaksi mallia sopivat kaikenlaiseen prätkäreissailuun.


D