MIKÄ FIM RALLY?
69. kansainvälinen matkamotoristien tapahtuma FIM Rally järjestettiin Tampereella 29.6.-4.7.2014. Viralliset ohjelmapäivät olivat 1.-3.7. Tapahtuman suomalainen järjestäjä oli jo 1970-luvulla toimintansa aloittanut moottoripyöräkerho Touring Finlandia Moottorikerho ry. Tätä ennen Suomessa jo vaikutti - ja toimii edelleen - vireä moottoripyöräkerho "Kuusysi", joka oli nimensä mukaisesti perustettu v. 1969. MP69 -kerhon merkittävä vuosittainen ponnistus oli alusta asti järjestää vuosittainen Kontioralli metsä-Suomen siimeksiin. Käsitykseni mukaan Touring Finlandia (TFMK) pykättiin pystyyn aikoinaan ainakin osaksi sen takia, että suomalaiset matkamotoristit - myös "Kuusysiin" kuuluvat - voisivat juuri FIM Rallyyn meiltä osallistua. Sittemmin kerho on tietysti luonut oman persoonallisen kerhokulttuurinsa. Tätä nykyä moottoripyöräilyalan eräs kattojärjestöistä SMOTO (Suomen Motoristit ry) mahdollistaa jäsenkerhojensa osalta ralliin pääsyn. Tapahtuma järjestettiin vasta toisen kerran Suomessa. Ensimmäisellä kerralla 1980- luvulla Kuopio toimi järjestäjäpaikkakuntana. Nyt vuorostaan vanha kunnon "Manse" sai hamuta tyylikkääseen keskustamiljööseensä sylin täydeltä motoristeja ympäri maailmaa mutta enimmäkseen muualta Euroopasta. Järjestäjät valmistautuivat vastaanottamaan 900 matkamotoristia 23 eri maasta. Saapuneiden määrä vastasi käytännössä odotuksia.
Motoristit majoitettiin Härmälä Campingiin, jossa Touring Finland jo viime kesänä "testaili" leiriolosuhteita. Ja testit antoivat esimerkiksi sään suhteen hyvän kokemuspohjan, koska myös vuosi takaperin saatiin runsaasti sadetta. Suurin osa ohjelmasta vietiin lävitse Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa. Kenties näyttävimmät ohjelmanumerot olivat kaikkien halukkaiden seurattavissa: motoristien kokoontuminen 1.7. "ralliparkkiin" keskellä Keskustoria ja "kansojen paraati". Ralliparkissa seisoi Aamulehden tiedon mukaan 600 moottoripyörää.
KESKUSTORIN TUNNELMASSA
Edellisenä päivänä, maanantaina, Suomessa puhalteli vinhoja tuulia ja ryöppysi kunnon sadetta. Ne matkamotoristit, jotka silloin astuivat lautasta laivarantaan, ja suuntasivat keulansa kohti Helsinki-Tampere väliä, joutuivat ajamaan hankalissa olosuhteissa ainakin vilkkaalla moottoritiellä. Sen ymmärtää miten vaativaa on ajaa turvallisesti kovassa sateessa, kun kylmä jäykistää jäseniä, näkökenttä heikkenee visiiriin suuntautuvista roiskeista ja kun ajourat alkavat täyttyä vedellä, mutta takaa vain ajaa posotetaan autojen ja rekkojen voimin usein vielä turvavälit kiinni kuroen. En tiedä kuinka moni oli silloin matkalla, mutta Härmälän Camping oli joka tapauksessa varautunut vastaanottamaan vieraita jo maanantaina. Monet parkin pyöristä olivat seuraavana päivänä joka tapauksessa melko harmaita tiekurasta. Onneksi Etelä-Suomen ja Tampereen myrskynpoikanen laantui ja tiistai avautui harmaana ja koleana, mutta sade ei tällä kertaa Mansen katuja ja Keskustoria ryöpyttänyt, tuskin juuri vihmoikaan.
Keskustorille tulvi "touringukkoa" ja "matkamammaa", niin nuorempia kuin jo varttuneempiakin. Telttakatoksen alla spiikkasi nuori, juontojaan "miettimishuivistaan" vaivatta vetävä lady koko pyörien saapumisen ajan ja häntä komppasi motoristien ympärillä hengaillut joulupukki - kuinkas muuten? Neitokainen pysäytteli motoristeja, haastatteli ystävälliseen tyyliin, ja pukki puheli hauskoja ja veteli välillä bikerparran omistajia turpajouhista. Mieleen jäi erityisesti pieni Irlannin porukka "kasaripyörineen", jotka saivat pukilta kivan partatamppauksen, mutta ei pukinkaan parta sitten rauhaan jäänyt. Pärräkunnat ajoivat paikalle kansanluonteensa mukaisesti. Esimerkiksi italialaisten sisääntulosta ei meteliä puuttunut, hyvä etteivät alppitorvet meuhkanneet mukana. Britit sen sijaan ilmestyivät kuin vanhan imperiumin gentlemannit konsanaan.
Moottoripyörät kaarrettiin parkkiin FIM-portin kautta ja pysäköitiin hyvässä järjestyksessä. Vähitellen koko laaja Keskustorin alueen parkkitila oli lähes kokonaan vallattu. En muista nähneeni Mansen keskustassa koskaan niin paljon motskareita, vaikka monia pärrätilaisuuksia olen siinäkin paikassa seurannut. Kaikista moottoripyörämerkeistä BMW, Honda ja Yamaha olivat hyvin esillä. Bemareita riitti 1980- luvun ikiboxereista ja 1980-1990- lukujen K-sarjan tiiliskiviratsuista aina uusimpiin kuusisylinterisiin malleihin asti. Hondista ns. homosohva oli suosion kärjessä. "Homosohva" on usein vähän kateellisten kanssaihmisten käyttämä yleisnimimi mahtavan Gold Wing -perheen isoista malleista. Yamaha-osastolla FJR ja XJ olivat monen valinta. Erottui joukosta myös customeitakin, jokunen Harrikka ja ehkä jo runsaammin Suzukin Intruder-mallia. Erityisesti italialaisilla oli mukana tietysti Moto Guzzejakin. Olipa matkaan lähdetty myös enduroilla ja pienillä veteraanikoneillakin. Ruotsalaisista monet ajoivat hienoilla pyörillä ja olivat runsaslukuisesti parveilemassa, osa syystä tai toisesta erään "Tre Kronorin" pelipaita yhä päällään, olihan se tällä välin sentään pesty?
LAJIN TULEVAISUUS?
Matkamotoristien käytös oli moitteettoman siistiä, huoliteltua, gentlemannimaista, ja heidän varusteistaan saattoi helposti poimia vaurautta ilmentäviä tuotenimiä, kuten arvokas kypärävalmistaja "Schuberth". Jos on varaa ajaa pitkiä matkoja isolla ja luotettavaksi kunnostetulla, tai luotettavan uudella moottoripyörällä, on tietysti varaa sijoittaa joko turvallisuus- tai muotisyistä myös vakaisiin merkkituotteisiin. Motoristien joukossa oli nuorempaakin sukupolvea, myös nuoria naisia, mutta tämän rallin perusteelta näyttävät seniorit perineen touringajon genreen. Siinä ei ole itsessään valittamista. On kunnioitusta herättävää miten myös vanhuuseläkeikäinen pitää itsensä riittävän timmissä kunnossa voidakseen ajaan pitkiäkin matkoja ja selviytyäkseen matkojen rasituksista. Ei ole mahdollisuutta käyttää juuri väärin päihteitäkään. Ongelma koskee lajin tulevaisuutta.
Kun olin itse nuori, sellaiset parikymppiset ja sitä vähän vanhemmat olivat matkamotoristien kenties suurin joukko, ja joku kolmikymppinen vakaavarainen kaveri ajeli joukossa ylpeänä kaksisylinterisellä Bemarillaan. Epäilen monen rallin seniorin aloittaneen ajot jo nuorena ja jatkavan - kuka pienemmän kuka suuremman tauon jälkeen - harrastustaan taas uudestaan. Monen kohdalla matkamotorismi ja sen ohella FIM Rally- harrastus on oikeastaan jo elämäntapa ja elämäntapana myös kunnioitettava. Mutta toivottavasti tämä hieno perinne saa tulevaisuudessakin sankoin joukoin myös nuoria eteenpäinviejiä. Ikävä kyllä ei voida sanoa, että kaupunkilaisia olisi oikein parveillut parkkipyörien ja motoristien liepeillä. Yleisön osanotto ja kiinnostus toivat pikemmin mieleen yhdenlaisen marginaalitapahtuman. Siksikö, että kentältä puuttuivat viinit, olut, maailmapyörä ja letkeä musiikki? Eikö "vähempi" enää jaksa kunnolla kiinnostaa Tampereen menohalukkaita - vai antoiko prätkäparkki harrastuksesta ja harrastajista jo liian elitistisen kuvan?
Matka-ajo moottoripyörällä ei ole heikkojen, "neitien", pelkureiden, laiskojen, tuhlareiden eikä alkoholistien tai narkomaanien juttu. MP voi olla edelleen yhdenlainen miehuuskoe. Ja jos rahapula on muka harrastuksen este, voi ihmisellä olla väärä käsitys elämäntapamotorismista, koska etenkin 1970-luvulla moottoripyörän ja ajovarusteiden hankinta oli niin kallis juttu, ettei rahaa kaltaisillani tavallisilla työläishemmolla riittänyt juuri mihinkään muuhun. Elämä on valintoja.
RALLI MEDIASSA
Uutisia Suomen kilpailun valmisteluista ja itse tapahtumapäivistä. Mukana mm. Aamulehden juttu "Sadat moottoripyörät valtasivat Keskustorin"
http://www.fimrally2014.com/fi/2014-fim-rally-yleiskatsaus/uutiset
FIM-TAUSTAT
"Fédération Internationale de Motocyclisme"
History of the FIM
http://www.fim-live.com/en/fim/history/
FIM Annuaire yearbook 2014 (PDF)
http://www.fim-live.com/fileadmin/user_upload/documents/Annuaire/annuaire-2014.pdf
Teksti ja kuvat:
Black Sheeps FIN/ Deneb
Kuvien käyttö kaupallisessa yhteydessä, kuvien jälkikäsittely ja mikä tahansa kuvan muuttaminen kielletty.
