Liikennesivu 1

UUTISIA:


14.11.2018

29-vuotias tamperalaismies otti ohjakset käsiinsä ja esti humalaista, vanhempaa miestä ajamasta päihtyneenä. Reipas Juha saapui marketin pihalle kun parkkipaikalla jo kiisteltiin autoilija ajokunnosta. Muuan mies seisoi farmariauton edessä  yrittäen tukkia juopuneen kuskin tien. Pari muutakin huolestunutta kansalaista osallistui nahinaa. Kuski ei välittänyt estelyistä. Hän lähti autollaan liikkeelle, mutta Juha hyppäsi hyttiin, veti käsijarrun päälle ja otti kuljettajan estelyistä huolimatta virta-avaimet haltuunsa. Erotuomariksi ehti jo aikaisemmin hälytetty poliisipartio. 


IL 14.11.










RATTIKÄRYN LYHYT OPPIMÄÄRÄ

Rattijuopumuksen raja ylittyy, kun veren alkoholipitoisuus on vähintään 0,5 promillea. Törkeän rattijuopumuksen raja on 1,2 promillea. Huumaavien aineiden kohdalla riittää aineen toteaminen. Normaali, laillinen lääkekäyttö ei tuo syytettä. Rattijuopumus moottorikäyttöisellä ajoneuvolla katsotaan rikokseksi riippumatta siitä syyllistyykö siihen missä tahansa. Moottoritonta ajoneuvoa alkoholin tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisena kuljettava voidaan tuomita liikennejuopumuksesta moottorittomalla ajoneuvolla. Lisäksi ajoneuvon luovuttamisesta humalaiselle kuljettajalle saattaa seurata ankarat sanktiot.

- Jos juot vain kolme olutpulloa, sinulla on tunnin sisällä 0,5 promillea alkoholia veressäsi. Alkoholimäärällä kestää n. kolme tuntia poistua elimistöstä kokonaan.

- Jos juot kuudesta seitsemään pulloa keskiolutta, miedon viinipullon tai reilun mukillisen (2 dl) vahvaa viinaa joko liikut törkeän rattijuopumuksen rajoilla tai olet ylittänyt rajan. Voit laskea itse promillet oheisella laskurilla. Linkki 

- Voit saada syytteen törkeästä rattijuoppoudesta aina kun käytät muuta ainetta kuin alkoholia huumautumiseesi.

- Jos sinulle on kirjoitetettu runsaasti huumaavia aineita koskevia reseptejä, mukaan lukien ns. bentsot, ja poliisilla on syytä otaksua ajokykysi heikentyneen, poliisilla on oikeus puuttua ajo-oikeuteesi, vaikka et käyttäisi yhtään laitonta ainetta.

- Voit syyllistyä rattijuopumukseen vaikka ajaisit vain omalla yksityisalueellasi, mökkipolulla tai järven jäällä.

- Voit joutua vastaamaan alkoholin tai muun huumavan aineen alaisena ajamisesta, vaikka allasi olisi vain polkupyörä.

Ja "vahingon" sattuessa:

Kun ajoneuvon kuljettaja on syyllistynyt onnettomuushetkellä päihtyneenä ajamiseen, hän voi menettää oikeutensa liikenne- ja autovakuutuskorvauksiinsa. Liikennevahinkoon syyllistynyt rattijuoppo on itse taloudellisessa vastuussa sekä itselleen, matkustajille että muille ulkopuolisille koituneista vahingoista. Onnettomuudet koituvat erityisesti nuorten kontolle. Rattijuopumustapauksissa kuolee ja loukkaantuu paljon nuoria. Tieliikenneonnettomuuksissa menehtyi v. 2013 258 henkeä. Rattijuopumusonnettomuuksissa kuoli samana vuonna kaikkiaan 57 henkilöä. Ks. myös tilannekatsaus 2014/7, linkki

- Jos olet 15-24-vuotias, olet erityisen altis loukkaantumaan tai kuolemaan rattijuopumukseen liittyvän onnettomuuden yhteydessä. Kuolleista lähes kolmannes ja loukkaantuneista neljä kymmenestä oli (2014) 15-24-vuotiaita.

- Olet kesäisin tilastollisesti suuremmassa vaarassa kuin muina aikoina, mutta tiedäthän, etteivät tilastot ketään pelasta "pahan päivän" sattuessa. Kesäonnettomuuksien yleisimmät syyt ovat olleet ylinopeus, rattijuopumus ja turvavyön käytön laiminlyönti.

- Jos haluat välttämättä riskeerata nuorena ihmisenä henkesi ja terveytesi, voit lyhentää elämääsi tai terveiden päiviesi määrää hyvällä tuloksella ajamalla päihtyneenä kesällä, ja mieluiten lauantaina, runsasta ylinopeutta ilman turvavöitä, tai hyppäämällä vauhdinnälkäisen juopon tai huumehemmon kyytiin.

- Rattijuoppona voit joutua maksamaan erilaisia korvauksia vaikkapa useita kymmeniä tuhansia euroja "lystistäsi" saada ajaa kännissä.

- Rattijuoppona et voi koskaan saada huojennusta vetoamalla siihen, että olit "vain" päihtynyt tai että onnettomuus oli täysi vahinko. Rattijuopumus on tahallinen, itse aiheutettu teko ja rikos.

- Seuralaisesikaan ei ole sinulta turvassa, koska törkeä rattijuopumus evää matkustajaltakin hänen vakuutusetunsa.

- Vaikka et käyttäisi koskaan alkoholia ajaessasi, älä nouse milloinkaan päihtyneen ajajan käyttämään kulkuneuvoon, autoon, moottoripyörään, veneeseen äläkä edes traktoriin, koska onnettomuus voi sattua millä tahansa kulkuvälineellä lähes missä hyvänsä!

AJOKYKY JA LÄÄKKEET

Suomen Apteekkariliitto, kesäkuu 1997, käsikirjoitus proviisori  Päivi Helenius. 

"Joka päivä yli 2,5 miljoonaa suomalaista ottaa jotakin lääkettä. Moni heistä miettii voiko lääkettä käytettäessä istua auton rattiin. Monet lääkkeet saattavat heikentää suorituskykyä liikenteessä, mutta toisaalta monissa tapauksissa lääkkeen ottamatta jättäminen voi olla suurempi riski kuin lääkkeen ottaminen.

Pohjoismaisen sopimuksen mukaisesti selvästi tai mahdollisesti suorituskykyä heikentävien lääkkeiden pakkauksiin on painettava punainen varoituskolmio. Varoituskolmio tarkoittaa, että lääke voi haitata suorituskykyä liikenteessä ja tarkkuutta vaativien koneiden ja laitteiden käytössä. Se ei tarkoita, että lääke aina ja kaikilla ihmisillä heikentää liikenteessä vaadittavia taitoja, ei myöskään sitä, että autolla ajo olisi kielletty lääkettä käyttävältä. Toisaalta kolmion puuttuminen ei takaa sitä, että lääke olisi täysin turvallinen liikenteessä. Punaisella varoituskolmiolla varustettuja lääkkeitä käytettäessä on erityisen huolellisesti tarkkailtava omia reaktiota lääkkeeseen ja pysyttävä poissa ajoneuvon ohjaimista, jos olo tuntuu normaalista poikkeavalta.

Yleissääntö on, että lääkärin määräämiä annoksia ei saa omin päin suurentaa, eikä mennä auton rattiin, jos tuntee vähänkin väsymystä tai tokkuraa. Toisaalta on syytä muistaa, että monet sairaudet voivat hoitamattomina olla liikenteessä paljon haitallisempia kuin oikein ohjeen mukaan lääkkeillä hoidettuina. Monet lääkkeet heikentävät suorituskykyä eniten hoidon alussa. Tästä syystä onkin suositeltavaa välttää riskialttiita työtehtäviä ja ajoneuvon kuljettamista ainakin muutaman vuorokauden ajan lääkkeen käytön alettua.

Lääkkeiden aiheuttamaa väsymystä ja tokkuraa ei kykene itse erityisen hyvin arvioimaan. Alkoholin käytössä tulisi olla pidättyväinen, sillä pienikin määrä alkoholia tehostaa punaisella varoituskolmiolla merkittyjen lääkkeiden vaikutusta.

Punaisen kolmion lääkkeet

Punaisella kolmiolla varustettuja keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä ovat esimerkiksi kaikki uni- ja rauhoittavat lääkkeet, monet psyykenlääkkeet sekä voimakkaat kipulääkkeet ja eräät antihistamiinit. Merkittävin ryhmä liikenneturvallisuuden kannalta ovat uni- ja rauhoittaviin lääkkeisiin kuuluvat bentsodiatsepiinit, sillä niitä käytetään eniten. Bentsodiatsepiinit heikentävät huomiokykyä, rektionopeutta, tasapainoa ja havaintokykyä.

Punaisen kolmion lääkkeisiin kuuluu lisäksi osa yskänlääkkeistä ja joitakin yhdistelmäkipulääkkeitä (Ardinex®, Aspam®, Dolopam®, Indalgin® ja Panacod®).

Keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttäjien ei pitäisi nauttia alkoholia lainkaan, koska yhteiskäyttöön liittyy huomattavasti lisääntynyt onnettomuusriski. Yhteiskäytöstä voi seurata yllättävän syvä humalatila jo normaalia pienemmällä alkoholiannoksella sekä sekavuus ja tokkuraisuus. Voimakkaat kipulääkkeet yhdessä alkoholin kanssa käytettyinä voivat olla hengenvaarallisia.

Psykomotorista suorituskykyä huonontavat lääkkeet

psykomotorinen= psyykkisten tekijöiden ja ruumiinliikkeiden yhteyksiä koskeva tai niihin perustuva

Uni- ja rauhoittavat lääkkeet

Valtaosa käytössä olevista uni- ja rauhoittavista lääkkeistä on bentsodiatsepiineja. Bentsodiatsepiinit heikentävät monia psykomotorisia toimintoja kuten huomio- ja koordinaatiokykyä, monivalintareaktiokykyä, tasapainoa ja havaintonopeutta. Vaikutuksen voimakkuus riippuu mm. käytetystä annoksesta. Tähän tyhmään kuuluvat allaolevassa taulukossa mainitut lääkeaineet. Pitkäaikaisessa käytössä väsymystä aiheuttava vaikutus voi aikaa myöten vähentyä mutta se ei yleensä häviä kokonaan.

Bentsodiatsepiinia unilääkkeenä käyttävän on tärkeää tietää lääkkeen vaikutuksen kesto, jos aikoo aamulla auton rattiin. Barbituraatteja ei enää käytetä unilääkkeenä. Epilepsialääkkeenä käytetty fenolibarbitaali on unilääkkeenä pitkävaikutteinen ja huonontaa psykomotorista suorituskykyä vielä seuraavanakin päivänä.

Vahvat kipulääkkeet

Vahvojen kipulääkkeiden aiheuttama tokkura ja mielihyvän tunne ei juuri näy psykomotorisissa mittauksissa, mutta ne haittaavat tilanteen arvioimiskykyä huomaamatta ja lisäävät yllättävissä tilanteissa onnettomuusalttiutta. Morfiinin pitkäaikaisen käytön myötä sen aiheuttama tokkura vähenee huomattavasti, joten morfiinia saavien syöpäpotilaiden suorituskyky ei ole merkittävästi huonontunut. Vahvojen kipulääkkeiden väärinkäyttäjät voivat olla liikenteessä vaarallisia sekä lääkevaikutusten, että vieroitusoireiden takia. Alla lista eräistä vahvoista kipulääkkeistä:

- Abalgin®

- Abalgin retard®

- Dolcontin®

- Dolmed®

- Dolorin®

- Duralgin®

- Durogesic®

- Kapanol®

- Morphin®

- Oxycontin®

- Paraflex® comp

- Temgesic®

- Tramadin®

-Tramal®

Psykomotorista suorituskykyä mahdollisesti huonontavat lääkkeet

Masennuslääkkeet

Masennustilassa psykomotorinen suorituskyky on heikentynyt sitä enemmän, mitä syvempi masennus on kyseessä. Masennuslääkkeet parantavat suorituskykyä, mutta varsinkin hoidon alussa väsyttävät masennuslääkkeet (Azona®, Doxal®, Klotriptyl®, Limbitrol®, Ludiomil®, Miaxan®, Tolvon®, Triptyl®, Saroten®, Surmontil®) saattavat huonontaa ennestäänkin alentunutta suorituskykyä.

Nortriptyliini(Noritren®), imipramiini(Tofranil®), klomipramiini(Anafranil®), sulpiridi(Suprium®) ja uudet masennuslääkkeet(Aurorix®), Cipramil®, Efexor®, Fevarin®, Fontex®, Seromex®, Seronil®) eivät ole yhtä väsyttäviä, eikä niiden ole todettu tavallisilla annoksilla aiheuttavan merkittäviä psykomotorisia haittavaikutuksia.

Yleissääntönä on, että masennuslääkkeiden käytön alkuvaiheessa ajoneuvolla ajoa ei suositella

Epilepsialääkkeet

Kohtaukselliset taudit, kuten epilepsia, lisäävät jo sinänsä tapaturma-alttiutta. Epilepsialääkkeistä primidoni(Mysoline®), fenobarbitaali(Barbilettae®, Barbiphenyl®), fenytoiini(Epanutin®, Hydantin®), karbamatsepiini(Neurotol®, Togretol®) ja klonatsepaami®(Rivatril®) aiheuttavat säännöllisesti käytettyinäkin jonkin verran väsymystä. Valproaatti(Absenor®, Deprakine®) ja viime vuosina markkinoille tulleet uudet epilepsialääkkeet(esim. Frisium®, Neurontin®, Lamictal®, Sabrilex®, Topimax®, Trileptal®) eivät tavanomaisia annoksia käytettäessä ole yleensä yhtä väsyttäviä, mutta lääkitystä aloitettaessa tulisi pidättäytyä ajoneuvon kuljettamisesta, kunnes lääkkeen vaikutukset ovat selvinneet.

Tasapainossa oleva epilepsialääkitys voi mahdollistaa autolla ajamisen, sillä ilman lääkitystä kohtasten riski on suurentunut.

Antihistamiinit

Pisimpään käytössä olleista ns. "vanhoista" antihistamiineista useimmilla on väsyttävä ja rauhoittava vaikutus, joka voi haitata suoriutumista liikenteessä. Väsyttävä vaikutus riippuu antihistamiinista, mutta myös eri ihmisten herkkyys väsyttävälle vaikutukselle vaihtelee suuresti. Näitä antihistamiineja sisältävät mm. eräät allergia- ja kutinalääkkeet, matkapahoivointilääkkeet sekä yskänlääkkeet.

Uudet väsyttämättömät antihistamiinit eivät yleensä aiheuta väsymystä, paitsi joillekin harvoille. Yksilöllinen reagointi antihistamiiniin selviää useimmiten muutaman ensimmäisen hoitopäivän aikana. Kannattaa muistaa myös, että allergia sinänsä väsyttää.

Yskänlääkkeet

Monet yskänlääkkeet ovat yhdistelmävalmisteita eli ne sisältävät useampaa lääkeainetta ja usein myös alkoholia. Normaaliannoksia käytettäessä ei merkittäviä haittavaikutuksia ajoneuvon kuljettamiseen yleensä ilmene, mutta ylisuuret annokset voivat niitä aiheuttaa. Limaa irrottavat yskänlääkkeet ovat liikenteessä turvallisia. Osa yskänlääkkeistä kuuluu "punaisen kolmion lääkkeisiin".

Verenpainelääkkeet

Etenkin hoidon alussa voi esiintyä huimausta, heikotusta ja väsymystä. Sen vuoksi on hyvä seurata lääkkeen vaikutuksia hoidon ensimmäisinä päivinä ja välttää tänä aikana ajoneuvon kuljettamista. Verenpainelääkkeistä beetasalpaajat ja ACE-estäjät eivät yleensä vaikuta ajokykyyn haitallisesti.

Diabetes- eli sokeritautilääkkeet

Ylimäärä insuliinia aiheuttaa verensokerin liiallisen laskun(hypoglykemia), joka jo lieväasteisenakin heikentää merkittävästi suorituskykyä. Huonosti tasapainossa oleva diabetes on este ajoneuvon kuljettamiselle. Varovaisuutta liikenteessä on noudatettava aina kun diabeteslääkityksessä tehdään muutoksia.

Nukutusaineet ja puudutteet

Yleisenä suosituksena voidaan pitää sitä, että hoitotoimenpiteen vuoksi nukutusainetta saaneen ei tulisi kuljettaa ajoneuvoa 24 tuntiin. Paikallispuudutteet saattavat suurina annoksina aiheuttaa myös keskushermostovaikutuksia. Esimerkiksi hampaan paikallispuudutuksen jälkeen ajoneuvoa ei pitäisi kuljettaa tuntiin.

Silmätipat

Kyky ajoneuvon kuljettamiseen heikentyy silmäterää laajentavien silmätippojen vaikutuksesta, koska silmän mukautuminen vallitseviin valo-olosuhteisiin häiriintyy ja silmä häikäistyy helposti. Silmätautien tutkimuksissa käytetyt silmäterää laajentavat silmätipat vaikuttavat useita tunteja, eikä ajoneuvoa pidä kuljettaa 12 tuntiin toimenpiteestä. Öljypohjaisia silmätippoja ja -voiteita annosteltaessa voi käyttää apteekista saatavaa lasisauvaa, jolla lääkkeen saa annosteltua mahdollisimman ohueksi, näkökykyä vähemmän haittaavaksi kerrokseksi.

Muut lääkkeet

Ruokahalua hillitsevät lääkkeet eivät normaaliannoksina vaikuta psykomotoriseen suorituskykyyn. Suuria annoksia käytettäessä taipumus turhien riskien ottamiseen voi lisääntyä. Toisaalta pitkäaikaiskäytön äkillinen lopettaminen voi johtaa väsymykseen ja nukahtelutaipumukseen silloin, kun lääkeannokset ovat olleet suurehkoja.

Lääkkeiden yhteisvaikutukset

Lääkkeiden yhteisvaikutukset voivat olla haitallisia liikenteessä. Sen vuoksi kaikki käytössä olevat lääkkeet on hyvä kertoa lääkärille, kun lääkäri määrää uutta läkettä. Uusi lääke voi lisätä aiempien lääkkeiden väsyttävää tai suorituskykyä heikentävää vaikutusta. Jos käytössä on esimerkiksi useita punaisella kolmiolla varustettuja lääkkeitä, voi niiden yhteisvaikutuksena olla voimakas väsymys ja tokkura. Jotkut yhteisvaikutukset voivat tulla täytenä yllätyksenä, sillä esimerkiksi erytromysiini-antibiootti tai eräät sienilääkkeet kuten ketokonatsoli ja itrakonatsoli voivat voimistaa ja pidentää lyhytvaikutteisten unilääkkeiden vaikutusta huomattavasti, jopa seuraavaan aamuun saakka. Yhteisvaikutusten voimakkudessa on myös yksilöllisiä eroja.

Ranitidiinia sisältävät liikahappoisuuslääkkeet estävät alkoholin hajoamista mahassa ja voivat sen vuoksi nostaa veren alkoholipitoisuutta normaalia enemmän.

Tällä sivulla mainittujen lääkkeiden lisäksi on olemassa joukko lääkkeitä, joiden vaikutuksia ajokykyyn ei varmuudella tunneta. Tämän vuoksi lääkehoitoa aloitettaessa on aina syytä aluksi tarkkailla reagointiaan lääkkeeseen päivän pari, ennen kuin astuu rattiin. Lääkärin määräämää lääkitystä aloitettaessa on hyvä jo lääkäriltä tiedustella, vaikuttaako lääke ajokykyyn. Kannatta myös ottaa puheeksi, missä vaiheessa lääkehoidon aikana tai sen jälkeen voi turvallisesti kuljettaa ajoneuvoa. Myös apteekkihenkilökunta kertoo mielellään lääkkeiden vaikutuksesta ajokykyyn.

Lääkkeen käyttäjä vastaa ensisijaisesti itse teoistaan. Jos kuljettaa ajoneuvoa liikenteessä haitallisen lääkkeen vaikutuksen alaisena ja siitä on pakkauksen tekstillä tai muuten varoitettu, vastuu on ajoneuvon kuljettajalla. Kuljettajan elimistössä olevalle huumausaine- tai lääkeainepitoisuuksille ei ole asetettu laissa langettavia rajoja alkoholin tapaan. Ajoneuvon kuljettajaa voidaan silti rankaista, jos hänen kykynsä suoriutua liikenteessä on alentunut lääkeaineiden, huumausaineiden tai teknisten liuottimien johdosta.

Älä aliarvioi lääkeaineiden vaikutuksia suorituskykyysi. Jos sinulle on määrätty keskushermostoon vaikuttavaa lääkettä, älä aja. Jos sinun on kuitenkin pakko ajaa, viivytä matkaan lähtöäsi kunnes lääkkeen ottamisesta on kulunut usemapi tunti."

KANNABIS JA AJOKYKY

Kaakkois-Suomen työterveyslääkärilehdessä 6.4.2001 päihdelääkäri Juha Kemppinen toteaa kannabiksen vaarallisuudesta liikenteessä: "Kansainväliset tieteelliset lehdet keskustelevat kannabiksen käytöstä vaikeiden sairauksien hoidossa. Näistä kirjoituksista monet päätyvät johtopäätökseen, että kannabiksen käyttö tulisi sallia kaikille. Kannabis ei ole mieto huume

Yleisesti julkisuudessa on hellitty käsitystä, että kannabis ja sen vaikuttavin aine, Delta-9-tetrahydrokannabinoidi (THC) vaikuttaisi ihmiseen vain vähän tai ei ollenkaan. Jo yhden poltetun kannabissavukkeen jälkeinen THCn metabolia näkyy ihmiselimistössä 6 viikon ajan. On selvää näyttöä, että varhain aloitettu kannabiksen käyttö (alle 17-vuotiaana) johtaa aivojen harmaan aineen vähenemiseen ja valkean aineen lisääntymiseen ja siten aivojen rakenteen pysyviin muutoksiin (W. Wilson et al, 2000, Brain Morphological Changes and Early Marihuana Use).

Kannabiksen käyttö heikentää lyhytaikaismuistia, uuden oppimista ja ylläpidettyä tarkkaavaisuutta (B. Phariss, 1998, Psychological and Psychiatric consequences of Cannabis). Kannabiskokeilujen jatkamiseen vaikuttavat eniten kannabiksen farmakologiset ominaisuudet – ei sosiaalipsykologia eikä ns. onneton lapsuus (L. Bailey, 1992, Predicting Continued Use of Marihuana Among Adolescents).

Vaikutukset psykomotoriseen suorituskykyyn – esimerkkinä lentäjät. Tutkittiin kolmella koejärjestelyllä ammattilentäjien taitoa laskeutua lentokonesimulaattorilla, joka pyrki matkimaan luonnollisia olosuhteita (v.O. Leirer, Marihuana Carry-Over Effects on Psychomotor Performance, 1993). Ensimmäisessä koejärjestelyssä 5/8 lentäjistä ei päässyt kohtuullisen sosiaalisen (10 – 20 mg THC) annoksen jälkeen ilman huumaavia aineita tehdylle suoritustasolle 24 tuntia marihuanan polttamisen jälkeen, vaikka itse arvioivat suoriutuneensa normaalisti (Yesavage et al, 1985).

Toisessa kokeessa oli yhdeksän pilottia, jotka joutuivat lentämään erilaisessa säässä (tyyni ja kohtalaisen turbulentti sää). Tutkijat päättelivät, että epätavallisissa olosuhteissa tai huomiota vaativassa äkkitilanteessa marihuanan polttaminen aiheuttaa lisääntyneen turvallisuusriskin vielä 24 tunnin jälkeenkin (monimutkainen tarkkaavaisuuden jakamistilanne eli sustained divided attention).

Kolmannessa kokeessa pilottien tuli ohjatessaan keskustella samanaikaisesti lennonjohdon kanssa. Tämä koe paljasti, että suoritukset huononivat tilastollisesti merkitsevästi jo 15 minuutin kuluttua ja vielä 24 tunnin kuluttua thc-savukkeen nauttimisesta. Psykomotorista huonontumista ei havaittu enää 48 tunnin jälkeen. Mainittakoon vielä, että ammattipilotit itse uskoivat toimineensa hyvin 24 tunnin kohdallakin.

Kannabis lisää onnettomuusriskiä. U.S. National Transportation Safety Board (2/1999) tutki 182 onnettomuutta, joissa oli osallisena 86 rekka-autoa. Onnettomuuksissa kuoli 210 ihmistä. Kolmasosalla uhreista tavattiin joko alkoholia tai muita päihteitä seuraavassa järjestyksessä: Marihuana 12,8 %, Alkoholi 12,5 % ja Kokaiini 8,5 % C. Söderström et al (1988) tutkivat 1023 traumauhria (moottoriajoneuvoja ei-moottoriajoneuvo-onnettomuuksia). Marihuanaa löydettiin 34.7 %:ssa ja alkoholia 33,5 %:ssa tapauksia. Kannabiksen käyttö yleistyessään – puhumattakaan siitä, että kannabiksen käyttö dekriminalisoitaisiin – lisäisi liikenneonnettomuusriskiä merkittävästi."

LISÄÄNTYVIÄ HUUMEONGELMIA LIIKENTEESSÄ 

Liikenteessä kiinnijääneiden rattijuoppojen kohdalla tavataan Vili Varjosen raportin mukaan (2014, 108) entistä enemmän huumaantuneena ajavia. Viimeisten 30 vuoden aikana ns. huumerattijuoppoudet ovat jopa 18-kertaistuneet. Useassa tapauksessa verestä on löydetty sekä amfetamiinia että bentsodiatsepiimiä.  Suurin osa huumerattijuopoista on ollut Varjosen mukaan nuoria, yhteiskuntaan heikosti sopeutuneita, sosiaalisesti heikon taustan omaavia henkilöitä. Todennäköisesti Varjosen viittaama joukko on osaksi sama kuin Varjosen varhemmin kuvaama ongelmallinen 25 - 34 vuotiaiden ryhmä. Monet huumerattijuopumustapaukset ovat myös lehtitietojen pohjalta tarkasteltuna sijoittuneet Pääkaupunkiseudulle ja Etelä-Suomeen. Vaikka raportissa viitataankin erityisesti amfetamiineihin ja "bentsoihin", kannabis on tutkimusten ja eräiden käyttäjäkuvausten mukaan aine, joka varmasti heikentää ajamista ja lisää onnettomuusalttiutta.