(Foto: Internet)
Se voima, yksinkertaisuus ja toimintavarmuus, jota 1970-luvulla arvostettiin Hondan suurissa nelisylinterisissä pyörissä, huipennettiin GSF-Suzukiin, jonka 1157 cc moottori on selvästi voimakkaampi (96,5 hv/7.500 rpm) ja vääntävämpi (91 Nm/6.500 rpm) kuin esim. kelpo ”Tuutin” kone. Bandit ei ole ylivirittämisellä piinattu peli. Päinvastoin. ”Bandiitti” on viritysaihiona kuulemma erinomainen. Siitä voi nimittän saada paljon lisätehoa ilman konerikon vaaraa. Puristussuhde on vakiokunnossa 9,5:1. Bandit polveutuu jo v. 1986 esitellystä, sporttisesta GSX -R 1100 mallista. Kaikkein varhaisin Suzukin ilmajäähdytteinen, kahdella nokka-akselilla varustettu rivinelonen, GS 750, tuotiin markkinoille 1977. Kehittelyaikaa on ollut mukavasti.
Foto: Internet
Ilmajäähdytyksen tukeminen öljyjäähdytyksellä on ollut vuosien saatossa toimiva ratkaisu. Yamahakin on valmistanut hienoja, vanhaan ja luotettavaksi tunnettuun FJ 1200-malliin pohjautuneita suuria moottoripyöriä. Honda puolestaan rupesi valmistamaan 750-mallista omaa retropyöräänsä. Niissäkin käytetään muistaakseni öljynjäähdyttimiä, mutta vain Suzuki on kehittänyt rivikoneidensa jäähdytyksen näin pitkälle. Joskus ”ripamoottorit” kärsivät kuumentuessaan tehohävikistä. Etenkin rivimoottorin kaksi sisintä sylinteriä ovat jäähtymistä ajatellen tukalassa paikassa keulan katveessa. Banditilla luonnistuvat pahimmatkin hellekelit rauhassa, mutta ruuhkamatelu kaupungissa voi nostaa öljyn lämpötilan korkealle. Eivät Banditit kumminkaan koskaan jonoihin vallan ”sula”. Valtatienopeuksilla kone vähän värisee rivinelosten tuttuun tapaan, mutta vauhdin noustessa kaikki karkeus katoaa. Moottoritiellä Bandit matkaa juohevasti. Nestetoiminen kytkin on puolestaan aika kevyt käyttää ja kytkinkahva on säädettävissä.
Mallissa käytetään kaasuttimia ja ruuvisäätöisiä venttiileitä. Tulpat voi vaihtaa tankkia siirtämättä. Työkaluille on varattu potero ”pyrstöstä”. Mukaan mahtuu runsas kourallinen apuvälineitä, patterilamppu, kenties ”Iisakki Järvenpää”, kommandopipo ja varapoltin päälle. Venttiilit tarvitsevat säätöä 12 000 km:n välein. Ellei työtä osaa itse tehdä, sen voi teettää lähes missä tahansa huoltamossa. Banditin korjailu ja säätö on mekaanikoille pelkkää perustyötä. Uusin malli, 1250-kuutioinen vesijäähdytteinen Bandit on monimutkaisempi huoltaa, mutta prikoilla hoidettavan venttiilisäädön huoltoväli on samalla kaksinkertaistunut.
Suviranta 2010
Bandit on helppo hallita joskaan jousitus ja runko eivät ole parasta tasoa, mutta ei kysymys ole kehnostakaan jäljestä. Takajousesta voi säätää esijännityksen ja paluuvaimennuksen ja etujousista esijännityksen. Vesijäähdytteisessä mallissa on runkoputkia vahvistettu. Tällä rungon jäykkyysominaisuuksia kerrotaan parannetun 10 % aikaisempaan 1200-malliin verrattuna. Kapeilla mutkateillä Banditilla ei pysytä suurten matkaenduroiden kelkassa, mutta ajaminen on näinkin sutjakkaa. Kaksi nelimäntäistä, 310 mm levyjarrua edessä ja yksi yksimäntäinen, 240 mm levy takana toimivat hyvin yhteen. Takajarru ei lukkiudu, ei ainakaan omassani helpolla. Etujarru pureutuu yllätyksittä; jarrutuntuma ei ole silti yhtä herkkä kuin vaikkapa BMW:ssä mutta kelvollinen kumminkin. Kate suojaa nipin napin ylävartalon. Hellesäällä tuuli sitten viilentää mukavasti. Pyörän käyttäytymisessä ei tapahdu vauhdin kasvaessa merkittävää muutosta. Nimestään huolimatta ”Rosvo” pysyy hyvin kurissa. Tukevaan pyörään pystyy asentamaan huoletta kolmen laukun sarjan. Tankkiin voi kiinnittää magneettilaukun. Bensiinikulutuksen saa matka-ajossa laskemaan reilusti alle kuuden litran. Tankki vetää 20 litraa polttoainetta. Kulutusta voi seurata tarkasta mittarista. Kyytiläiselle takapenkki tarjoaa riittävästi tilaa mutta polvikulma on jyrkän puoleinen pitkiä taipaleita ajatellen. Ajajalla on vain vähän parempi jalka-asento. Kuljettajan istuinta voi viimeisessä 1200-mallissa nostaa noin 10 mm. Kylmillä ilmoilla ajaja voi kaivata suurten reissupyörien muhkeita katteita. Kädetkään eivät ole tuulensuojassa. Parkkipaikoilla taas Suzukin tuuppaa kevyesti keskiseisontatuelle ja peruuttaa normaalijalkainen mies ja moni nainen. Prätkä ei ole kumminkaan vallan ilmavan kevyt niin kuin Ducati. Noin 219 kg painavan moottoripyörän liikuttelu vaatii aina huolellisuutta. Bandit on toisaalta myös madallutettavissa nelisen senttiä. Se tapahtuu vaihdattamalla ns. koiranluut ja säädättämällä vastaavasti keulaa. Säätö toteutetaan etuteleskooppien kiinnityskohtaa muuttamalla.
Suviranta 2013
Suzukin ajovalot hoitavat tehtävänsä. Katteellisessa mallissa käytetään lähi- ja kaukovaloille omaa poltinta. Kaukovalovalinnassa molemmat palavat, mutta valoteho ei ole silti erinomainen. Ehkäpä heikointa Banditissa ovat vilkut. Ne kyllä toimivat kunnolla mutta näyttävät ämpärimuovilta ja myös ovat ohutta materiaalia. Vilkkujen muotoilukin on niin ja näin. Vaikea on löytää tekniikasta taakse jättämieni kahden ajokauden jälkeen muuta arvosteltavaa. Ilmansuodattimen vaihto tosin saisi vaatia vähemmän sorminäppäryyttä. Suzuki kysyy tässä enemmän näpräämistä ja rasittavaa kyykistelyä kuin esimerkiksi Caponord, mutta toisaalta öljynvaihto on melkein yksinkertaisempaa kuin kaurapuuron kokkaus.
Räyskälä 2010
Iso Bandit on edullinen ostaa uutena ja varsin halpa käytettynä. Jo muutamalla tuhannella eurolla voi saada alleen aidon prätkän. Painoonsa nähden ja suomalaisia maanteitä ajatellen Suzuki on enemmän kuin riittävän tehokas ja vääntävä. Eri vuosimallien kesken ei ole käyttöä koskevia olennaisia eroja. Moottori on tämän Suzukin ydinasia.
Teksti ja kuvat: Deneb ellei toisin mainita
Kuvat Suvirannasta ja Hämeenlinnasta
Lisätietoja:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti