Vajaatahtinen Suzuki GT 750 eli ”Vesipyssy” oli Timpan juhlaostos A.D. 1975. Sitä koeajanut Tatta marssi sisälle hammastikku suussa pyörien, silmät säteillen ja toitotti: ”Voi pojat! Ero viissatasen ja Vesipyssyn välillä on kuin piikin ja viissatasen!” Tatta taas oli Honda 500 Fourin omistaja, tiesi mistä puhui. Kiirehdimme pihalle hämmästelemään suurta, kromikuorrutettua peliä, joka napsui jäähtyessään perhanan kutsuvasti. Neljä pakoputkea sädehtivät tuutin lailla. Erikoisin oli sittenkin Suzukin pieni mittari paneelin keskellä. Se mittasi jäähdytysveden lämpötilaa. Vesijäähdytys moottoripyörässä oli 1970-luvun puolivälissä vedenpitävä kiinnostuksen lähde.
Timppa ei ollut pihi pyörästään. Linnanmäen autiolla parkkiksella kiihdytin itsekin Vesipyssyä. Ymmärsin Tattaa. Kun kierrokset nousivat yli 5000 lukeman, taipui silloisen höyhensarjalaisen hyppysissä tanko. Pyörään jo kuuluivat kromatuilla suojaraudoilla varustetut valkoiset takalaukut sekä kaatumaraudat takana ja edessä. Timppa hommasi seuraavaksi jauhesammuttimen ja stereot. Kypäröihin hän askarteli kuulokkeet purkamalla pari sankamallia. Niin ajaja kuin kyytiläinen saivat nauttia stadin liikennemelulta rauhassa väännön ja hyvän kiihtyvyyden ohella Hurriganesista.
Foto: Internet
Foto: Internet
Seuraavina vuosina eivät vesipyssyt koskaan lojuneet vaihtohalleissa. Näin oman yksilöni hankinta siirtyi kesään 1984. Se ei ollut näyttelykappale Timpan prätkän lailla. Siitä ei löytynyt stereoitakaan. Suzukia itseään oli soiteltu 11 vuotta kovemmalla kädellä ja korea kullankeltainen maali oli vaihtunut kotikutoiseen sinisävyyn. Ajetuista kilometreistä ei ollut perillä kukaan. Ei löytynyt nopeusmittarista vaijeriakaan. Vesimittarikin uinui. Sain kumminkin tilaamani. Mittarit tulivat kuntoon helposti eikä pyörästä enempää vikoja paljastunut. Kun kesti maalauksen särmän, ei GT muuten ärsyttänyt.
Vesipyssy pysyi kaverinani seitsemän kesää (1984 - 1991). Sinä aikana maalasin itse punavärin pintaan, vaihdoin renkaita, säädätin latauksen jännitteen, verhoilutin satulan ja vaihdatin kärjet. Ei jättänyt ”konepistooli” tielle, ei äksyillyt käynnistettäessä, ei ollut bensajuoppo eikä kiristänyt pinnaa korkeilla käyntikierroksillaan. Röpötti vain kattilan tavoin.
Deneb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti