Kirjoittaja Helsingin Kalliossa v. 1977
Ennen pyörän hankintaa opiskelufrendi Tatta kertoi pitäneensä "Pikkutuutista" valtavan paljon. Nelisylinterinen Honda oli kuulemma vaivaton ajaa, värinätön, bensapihi ja liikkui tarpeeksi nopeasti. Hän ei keksinyt mallista pahaa sanottavaa. Kaikki Hondan fourit (350 - 500 - 750) nauttivat yleensäkin arvostusta pakoputkistoa lukuunottamatta. Usean tuutin alkuperäisputkisto vaihdettiin tarvikeputkeen ruostevikojen takia. Kadulla saattoi nähdä tuutteja, joiden pakoputket olivat ruosterei'issä.
Pikkutuutti rahtasi juuri vihittyä vaimoani Siniä ja minua kesän aikana mm. Rymättylän Saaristoralliin ja Imatran ajoihin. Ajoimme lähes jokaisena päivänä. Prätkällä hoitelimme niin yhteisen työmatkan kuin ilta-ajot Helsingin merenrannalle tai lentoasemalle. Usein poikkesimme myös entiseen kotikuntaani tervehtimään kotiväkeäni. Aivan alkuun sattui tasasuuntaajan särkyminen. Vika purki akun kaukana Helsingin kodistamme, mutta epäilen vian osuneen jo edellisen omistajan kohdalle, niin pian se ilmeni. Aika ajoin myös kondensaattorin maakosketus tuotti salaperäisiä sammumisia ja käynnistyshäiriöitä. Kaiken kaikkiaan sittenkin hyvin pienin huolin Hondamme kuljetti meitä turvallisesti useita tuhansia kilometrejä. Putketkin säilyivät ehjinä. Hankin myöhemmin vielä toisen, ensimmäistä selvästi runsaammin ajetun pienokaisen eikä siihen tarvinnut muuta osaa vaihtaa kuin virtalukko.
Moottoripyörän tekniikka ja kyvyt tien päällä ovat mainiot.
"4 sylinteriä, 4 kaasuttajaa, levyjarru edessä. Erittäin hyvät ajo-ominaisuudet sekä vääntömomentti. 5 vaihdetta." Näin Honda-mainos vuodelta 1973. Kaikki oikein - hyvää vääntömomenttia lukuunottamatta - mutta siinäpä jo paljon, kun mainoksesta puhutaan.
Pikkutuutti tuntuu ajajan alla lähes pienoismallilta. Jalat yltävät paremmin kuin hyvin asfalttiin. Neljä rahtusen alle 90 kuution sylinteriä lähinnä sirkuttavat bensaseoksestaan. Kustakin sylinteristä on johdettu oma, kromikylläinen pakoputkensa purkamaan hennot savut tien päälle. Mittaristossa jatkuu sama sirous. Pyöreiden nopeus- ja kierroslukumittarien alla erottuu kapea merkkivalopaneeli vapaavalolle, vilkulle, öljynpaineelle ja pitkille valoille. Päivän hämärtyessä alkaa mittarivalo hehkua vihreänä kuin mustan angorakissan silmät.
Kissan tavoin liikehtii koko pyörä.
Foto: Internet
Foto: Internet
Ajo käy mutkissa kevyesti ja yhtäläinen kepeys seuraa motarille. Pikkutuutti ei etsi uria eikä pahemmin keinahtele keskiviivalla. Sen saattaa päästää huoletta laukkaamaan ylikierrosten tuntumaan ja vasta 8000 - 9000 kierroksen tienoilla menon sporttisuus pääsee valloilleen. Moottori kerää kierroksia kevyesti. Vaihteisto on välitykseltään melko tiuha ja jo 80 km/h nostaa kierrokset lähelle viittä tuhatta. Voimakkaan väännön tunne jää odotetusti alakierroksilla tavoittamatta ja moottorin surina pysyy aina ampiaismaisena, mutta kone kyyditsee väsymättä. Polttoainekulutuksen saa laskemaan matka-ajossa reilusti alle viiden litran, muistelen.
Levyjarru edessä ja rumpu takana riittävät puolestaan pysäytyspuolen tarpeisiin."Ostajalla riitti varmasti pohtimista, kun 350 Fourin hinta oli vain 100 markkaa halvempi kuin CB-450:n vuonna 1974", pohdiskelee Alfamerin tietokirja. En hankkinut uutta prätkää, mutta vain se joka on ajanut kumpaakin moottoripyörää, voi ymmärtää myös tämän pikkunelikon vetovoiman.
Useiden Hondien tavoin myös tämä malli lienee aika hyvä entisöinnin kohde. Pikkutuutti on tosin harvinainen verrattuna isoveljiinsä, mutta Hondiin löytyy yleensä osia. Parolan moottoripyörämuseossa (sittemmin lopetettu) on komeillut tällainen "miniatyyrituutti" ja museon pitäjä tietää kertoa paljon hondien kunnostamisesta ja entisöimisestä.
Honda CB-350 Four painaa 178 kg. Vanhan liiton ajan tapaan sytytyspuolelta löytyvät kärjet ja kondensaattori. Venttiileitä on kaksi sylinteriä kohden. Sylinteri x iskunpituus on 47,0x50,0 mm. Puristukset: 9.3:1. Teho: 34 hv/9200 rpm. Vääntö: 27,3 Nm/8000 rpm. Huippunopeus: "160:n paremmalla puolella". Tankkiin mahtuu vain 12 (joidenkin tietojen mukaan 13 litraa) mutta ei kulutuskaan ole iso.
Videot
Deneb
(Päivitetty 21.1.2013)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti